VäinämöVirallinen nimi: Väinämö
Kutsumanimi: Väinö Syntymäaika, ikä: 24.10.2014, 3- vuotias (3v- 28.11.2014) Rotu, sukupuoli: Suomenhevonen, ori Väri, säkäkorkeus: musta, 158cm Painoitus, koulutustaso: Yleispainoitteinen, ko: Helppo A, re: 110cm Rekisterinumero: VH14-018-1764 Kasvattaja: Väinölän Tila Omistaja: Víva, VRL-13593 Saavutukset: |
Väinämö, tutuimmin kuitenkin Väinö on luonteeltaan huumorintajuinen ja seuraa rakastava suomenhevosori, joka keksii mielellään tylsistyessään kepposia omistajalleen. Ori on milloin kiikuttamassa omistajaansa perässään, huomattuaan kaukana jotain mielenkiintoista, milloin karkailemassa tarhasta ja näykkimässä kiusallaan omistajansa takinhelmoja. Väinämö ei tätä tee satuttaakseen, vaan päinvastoin. Orista on hauska katsoa, kun omistajansa repii harmaita hiuksiaan päästään naama punaisena päästellen ärräpäitä suustaan.
Hoidettaessa Väinö nauttii hoitotuokioista, mutta kyllästyy pian seisoskelemiseen, jolloin alkaa pienimuotoinen tanssirumba. Ori liikuskelee malttamattomasti edestakaisin ja sivulle, yrittäen välillä ottaa jotain purettavaksi. Kaikki harjalootat saakin olla poissa tämän hevosen edestä, ellei sitten halua kertä maasta puoliksi syötyjä harjoja tai tavaroita. Varusteet menevät yleensä Väinölle mukisematta, mutta välillä Väinöstä on hauska alkaa kiusaamaan omistajaasa. Tällöin Väinö mukamas hyppii seinille, kun satulaa yrittää laittaa sen selkään ja kun satulavyötäkiristetään, luimii ja mulkoilee tämä uhkaavasti. Suitsien laitossa pää tietenkin nousee taivaan tuuliin, kunnes Väinö kyllästyy pään korkealla pitoon ja laskee sen alas. Taluttaessa Väinö voi lähteä viemään, mikäli ori näkee todella, todella kiinnostavaa jossakin minne sen on päästävä. Toki välillä Väinö ihan uhastaan lähtee kiikuttelemaan omistajaansa ympäri tallinpihoja, yleensä tammatarhoille.
Ratsastaessa Väinöä ei oikeastaan voi sana helpoksi, mutta ei kyllä vaativaksikaan. Väinö menisi mielellään oman mielensä mukaan, joten sen kanssa saakin yleensä taistella, että kumpi määrää ja kumpi ohjaa. Pienten erimielisyyksien jälkeen alkaa Väinö pian nöyrtymään, jolloin kinastelu loppuu yleensä siihen. Väinöstä kuoriutuukin ihan kelpo ratsu, vaikka välillä tämä kyllä yrittää niskuroira. Jämäkkä ja periksiantamaton ratsastaja saa Väinön kuitenkin menemään kunnolla, jos haluaa. Esteillä Väinö on erittäin innokas tapaus, jolloin alku voi mennä hyvin pelkäksi sähläämiseksi, ellei ratsastaja saa oria rauhoittumaan. Sählätessään Väinö tulee miten sattuu esteille ja hyppää sitäkin omituisemmin, jolloin selässä pysyminen on melkoista taistelua. Väinö voi helposti unohtaa avut tyystin, jolloin ori voi alkaa helposti kaahailemaan ja kulkemaan miten sattuu. Kun ylinmääräinen sählääminen on saatu pois, alkaa Väinö tosissaan hyppäämään, jolloin hypyt on loistavia ja esteille tulo on tasaista.Tällöin myös hypyissä on helpompi pysyä mukana. Koulussa Väinö on reipas ja kuuliainen. Siellä ori ei yleensä ala sähläämään, sillä koulukiemurat eivät innosta sitä yhtä paljon, kuin esteiden meno. Halutessaan Väinö kulkee upeasti muodossa, kantaen itseään myös hyvin. Koulukiemurat sujuvat tämän orin kanssa yleensä ongelmitta, eikä jalkoihin kompuroida, toisinkuin joskus. Väinöstä alkaa pikku hiljaa muotoutua hyvin miellyttävä ratsu.Väinö taittaakin koulukiemuat helpostiHelppo A- tasoon saakka. Maastossa Väinö on reipas, mutta rento. Ori ei kyttäile mitään maastossa kulkiessaan, eikä mitkään traktorit sun muut pelota tätä juuri ollenkaan. Tuulessa kulkevat muovipussit saa kuitenki Väinön hyvin säpsyksi ja silloin saattaa tämän ori ottaa jalat alleen ja kiitolaukata tuota rapisevaa hirviötä karkuun. Pellolla laukkailu on Väinön mielipuuhaa, ja tällöin voikin parit ilopukit lentää ilmaan.
Kuljetukset onnistuvat Väinön kanssa hyvin, kunhan orilla on kaveri trailerissa. Väinö ei nimittäin astu jalallakaan taraileriin, mikäli siellä ei ole kaveria mukana matkustamassa. Myös heinäverkko on oltava, tai ori alkaa purkaa energiansa jotenkin muuten. Onkin hyvä pitää pitkien matkojen aikana Väinön mieli virkeänä.
Hoidettaessa Väinö nauttii hoitotuokioista, mutta kyllästyy pian seisoskelemiseen, jolloin alkaa pienimuotoinen tanssirumba. Ori liikuskelee malttamattomasti edestakaisin ja sivulle, yrittäen välillä ottaa jotain purettavaksi. Kaikki harjalootat saakin olla poissa tämän hevosen edestä, ellei sitten halua kertä maasta puoliksi syötyjä harjoja tai tavaroita. Varusteet menevät yleensä Väinölle mukisematta, mutta välillä Väinöstä on hauska alkaa kiusaamaan omistajaasa. Tällöin Väinö mukamas hyppii seinille, kun satulaa yrittää laittaa sen selkään ja kun satulavyötäkiristetään, luimii ja mulkoilee tämä uhkaavasti. Suitsien laitossa pää tietenkin nousee taivaan tuuliin, kunnes Väinö kyllästyy pään korkealla pitoon ja laskee sen alas. Taluttaessa Väinö voi lähteä viemään, mikäli ori näkee todella, todella kiinnostavaa jossakin minne sen on päästävä. Toki välillä Väinö ihan uhastaan lähtee kiikuttelemaan omistajaansa ympäri tallinpihoja, yleensä tammatarhoille.
Ratsastaessa Väinöä ei oikeastaan voi sana helpoksi, mutta ei kyllä vaativaksikaan. Väinö menisi mielellään oman mielensä mukaan, joten sen kanssa saakin yleensä taistella, että kumpi määrää ja kumpi ohjaa. Pienten erimielisyyksien jälkeen alkaa Väinö pian nöyrtymään, jolloin kinastelu loppuu yleensä siihen. Väinöstä kuoriutuukin ihan kelpo ratsu, vaikka välillä tämä kyllä yrittää niskuroira. Jämäkkä ja periksiantamaton ratsastaja saa Väinön kuitenkin menemään kunnolla, jos haluaa. Esteillä Väinö on erittäin innokas tapaus, jolloin alku voi mennä hyvin pelkäksi sähläämiseksi, ellei ratsastaja saa oria rauhoittumaan. Sählätessään Väinö tulee miten sattuu esteille ja hyppää sitäkin omituisemmin, jolloin selässä pysyminen on melkoista taistelua. Väinö voi helposti unohtaa avut tyystin, jolloin ori voi alkaa helposti kaahailemaan ja kulkemaan miten sattuu. Kun ylinmääräinen sählääminen on saatu pois, alkaa Väinö tosissaan hyppäämään, jolloin hypyt on loistavia ja esteille tulo on tasaista.Tällöin myös hypyissä on helpompi pysyä mukana. Koulussa Väinö on reipas ja kuuliainen. Siellä ori ei yleensä ala sähläämään, sillä koulukiemurat eivät innosta sitä yhtä paljon, kuin esteiden meno. Halutessaan Väinö kulkee upeasti muodossa, kantaen itseään myös hyvin. Koulukiemurat sujuvat tämän orin kanssa yleensä ongelmitta, eikä jalkoihin kompuroida, toisinkuin joskus. Väinöstä alkaa pikku hiljaa muotoutua hyvin miellyttävä ratsu.Väinö taittaakin koulukiemuat helpostiHelppo A- tasoon saakka. Maastossa Väinö on reipas, mutta rento. Ori ei kyttäile mitään maastossa kulkiessaan, eikä mitkään traktorit sun muut pelota tätä juuri ollenkaan. Tuulessa kulkevat muovipussit saa kuitenki Väinön hyvin säpsyksi ja silloin saattaa tämän ori ottaa jalat alleen ja kiitolaukata tuota rapisevaa hirviötä karkuun. Pellolla laukkailu on Väinön mielipuuhaa, ja tällöin voikin parit ilopukit lentää ilmaan.
Kuljetukset onnistuvat Väinön kanssa hyvin, kunhan orilla on kaveri trailerissa. Väinö ei nimittäin astu jalallakaan taraileriin, mikäli siellä ei ole kaveria mukana matkustamassa. Myös heinäverkko on oltava, tai ori alkaa purkaa energiansa jotenkin muuten. Onkin hyvä pitää pitkien matkojen aikana Väinön mieli virkeänä.
Sukuselvitys
i. Hurman Kuu evm sh, m, 158cm e. Vanaman Tellu evm sh, rt, 156cm |
ii. Pataljoona evm sh, m, 158cm ie. Suvanto evm sh, vlr, 155cm ei. Kujeellinen evm sh, rt, 155cm ee. Vanama evm sh, rt, 156cm |
iii. Naakan Petos evm
sh, m, 160cm iie. Kiirastuli evm sh, rt, 158cm iei. Valon Poju evm sh, klm, 156cm iee. Tuhkimon Selma evm sh, trt, 155cm eii. Vappumies evm sh, klrt, 154cm eie. Soman Usva evm sh, tprt, 157cm eei. Ukkos-Poika evm sh, klm, 160cm eee. Usvan Taika evm sh, m, 158cm |
i. Hurman Kuu on 158cm korkuinen musta suomenhevosori, jonka päätä korosti epäsäännöllinen tähti. Hurman Kuu kilpaili aktiivisesti niin este- kuin kouluratsastusluokissa, menestyi kummassakin painoituslajissa hyvin. Luonteeltaan Hurman Kuu on eloisa, helposti käsiteltävä ja ratsastaessa hyvin yhetistyöhaluinen hevonen. Hurman Kuu on saanut tähän asti monia hienoja jälkeläisiä, joista osa kilpailee tavoitteellisesti, kun taas toiset toimivat pelkkinä puskaratsuina. Hurman Kuu pääsi kisaeläkkeelle 15- vuoden ikäisenä ja nyt ori viettää ansaittuja eläkepäiviään 23- vuotiaana, eräällä yksityistallilla, johon se myytiin viimeisen tamman astutettuaan.
ii. Pataljoona oli väriltään musta, 158cm korkuinen suomenhevonen, joka kilpaili vaihtelevalla menestyksellä erinlaisissa kilpailuissa, koulu- ja esteratsastuksen parissa, ylettyen koulussa vaativa B- tasoon ja esteillä 110cm korkuisille esteille saakka. Pataljoona loisti enimmäkseen esteillä, sillä ori nautti hyppäämistä ennemmän kuin mistään muusta. Luonteeltaan Pataljoona oli huumorintajuinen ja viekas hevonen, joka tykkäsi tehdä kepposia omistajalleen. Sitä sai aina omistajansa repiä harmaita hiuksiaan päästään, kun Pataljoona oli tehnyt jotain kiellettyä. Eihän ori tietenkään tahallaan mitään päänvaivaa aiheuttanut, kai. Pataljoona sai paljon hienoja jälkeläisiä, joista osa kilpailee tavoitteellisesti ja osa taas vähemmän tavoittelisesti. ataljoona nukkui pois kauniina kesäpäivänä, 29 vuoden ikäisenä.
ie. Suvanto oli 155cm korkuinen vaaleanrautias suomenhevostamma, joka kilpaili aktiivisesti 110cm korkuisten esteiden parissa, kierrellen välillä myös koulukisoissa, Helpon A:n parissa. Suvanto menestyi esteillä hyvin, mutta koulu tuli selvästi kakkosena. Luonteeltaan Suvanto oli omaa rauhaa rakasvata, jolloin jokainen varmasti osasi olla varovainen, jos tamma ei halunnut ketään lähelleen. Suvanto osasi olla myös paljon lempeä suomalainen, joka kerjäsi omistajaltaan huomiota. Ratsastaessa Suvanto oli reipas, mutta melko jääräpäinen. Tammalle oli oltava selkeät ja jämäkät avut, muutoin se ei ratsastajaa kuunnellut. Suvanto pääsi kisaeläkkeelle 16- vuotiaana, jonka jälkeisinä vuosina tamma pyöräytti parit varsat maailmalle. Sen jälkeen Suvanto sai elää leppoisaa elämää, kunnes tamma oli lopetettava äkillisen kunnon romahduksen vuoksi. Olihan tamma silloin lähemmäs 31- vuotias.
iii. Naakan Petos oli 160cm korkuinen musta suomenhevosori, joka kilpaili vähemmän aktiivisesti 110cm korkuisten esteiden ja koulussa Helpon C:n parissa. Naakan Petos menestyi hyvin vaikka sillä kilpailtiin pelkästä harastuksen ilosta, eikä mitenkään tavoitteellisesti. Luonteeltaan Naakan Petos oli huumorintajuinen ja kaikkien kaveri - paitsi orien. Muita oreja tämä ei sietänyt, joka tuli ilmi orin ollessa 3- vuotias. Tällöin Naakan Petos myytiin pois eräälle yksityiselle tallille, jossa se sai viettää elämäänsä 16- vuotiaiseksi. Sen jälkeen Naakan Petos sai jälleen vaihtaa kotiaan, jolloin se päätyi ratsastuskoululle. Vuoden oleskelun jälkeen ori kuitenkin myytiin jälleen, sillä se ei tullut toimeen ratsastuskoululla. Lopulta se löysi tiensä yksityistallille, jossa se sai elä 32- vuotiaaksi. Sinä aikana Naakan Petos jätti jälkeensä monia hienoja jälkeläisiä.
iie. Kiirastuli oli 158cm korkuinen suomenhevostamma, joka oli väriltään rautias. Tamman päätä korosti pienoinen puolikuun muotoinen tähti. Kiirastuli eli harrastehevosen elämää ja tamman kanssa käytiin aina välillä este- ja koulukisoissa. Tamma ei ollut mitenkään erityisen lahjakas, mutta tamma menestyi hyvin esteillä 100cm korkuisilla esteillä ja koulussa helppo C:ssä. Kiirastuli oli luonteeltaan lempeä, uskollinen ja hyvin helppo käsitellä. Ratsastaessa tamma taas oli miellyttävä ja reipas. Kiirastuli myytiin kasvatuskoidistaan sen ollessa 11- vuotias. Tamma päätyi yksityistallille, jossa se sai elää lopulta 18- vuotiaaksi, jolloin tamma oli lopetettava pahan ähkyn vuoksi. Kiirastuli jätti jälkeensä pari hienoa jälkeläistään.
iei. Valon Poju oli kulomusta suomenhevosori, jolla oli säkää 156cm verran. Valon Poju kilpaili tavoitteellisesti kasvattajallaan 110cm korkuisten esteiden ja koulussa helpon A:n parissa, menestyen vaihtelevasti. Orin saavutettua 14 vuoden ikä, meni se siitoskäyttöön pariksi vuodeksi, jonka jälkeen sillä kilpailtiin vielä jonkun verran, kunnes Valon Pojun oli aika siirtyä eläkkeelle 16- vuotiaana. Tämän jälkeen ori eleli kasvatajallaan vielä kaksi vuotta, jnka jälkeen kasvattaja myi Valon Pojun yksityistallille. Siellä se eleli viimeiset vuotensa 24- vuotiaaksi asti, jolloin se oli lopetettava vanhuuden vaivojen vuoksi. Valon Poju oli koko ikänsä hyvin uskollinen ja lempeä ori, joka kunnoitti omistajaansa. Ratsastaessa se oli kovapäinen, mutta varman ratsastajan kanssa, joka antoi avut jämäkästi, mutta selkeästi, onnistuivat niin esteet kuin koulutkin. Valon Poju jätti jälkeensä monia hienoja jälkeläisiä..
iee. Tuhkimon Selma oli 155cm korkuinen tummanrautias suomenhevostamma, joka oli luonteeltaan hyvin lempeä ja seurallinen. Tamman päätä korosti kapea piirto. Tuhkimon Selma kilpaili omistajansa kanssa harrastusmielessä esteiden ja koulun parissa. Vaikka tamma ei usein pärjännyt kilpailuissa, ei se menoa haitannut. Tamma sai ensimmäisen varsansa ollessaan 6- vuotias. Sen jälkeen se sai vielä kolme muutakin jälkeläistä, jotka menestyivät sentään paremmin, kuin emänsä. Tuhkimon Selma eleli vanhuuden päivät laitumilla muiden vanhojen tammojen seurassa. Tamma vaipui ikiuneen 28- vuotiaana, vanhuuden vaivojen tehdessä loppua siitä.
e. Vanaman Tellu on rautias suomenhevostamma, joka on säältään 156cm korkuinen. Telluksi kutsuttu tamma kilpaili tavoitteellisesti niin esteiden kuin kouluatsastuksen parissa. Tellu menestyi hyvin 110cm korkuisten esteiden parissa, että Helppo A tasolla. Luonteeltaan se on lempeä ja sosiaalinen, mutta usein miten myös hyvin tammamainen tapaus. Ratsastaessa Tellu on reipas, mutta sielläkin tamma saattaa alkaa niskuroimaan, mutta jämäkän ja pitkäpinnaisen ratsastajan kanssa se pian nöyrtyy. Tellu on jättänyt jälkeensä hienoja jälkeläisiä, mutta nyt 23, vuoden ikäisenä, tamma viettää ansaittuja vanhuuden päiviään kotikulmillaan.
ei. Kujeellinen oli rautias, 155cm korkuinen suomenhevosori, joka oli aina tuli hännän allaan. Omistajallaan oli monesti huumori kaukana, kun ori laukkasi pitkin tallin pihoja, näyttäen kuinka hurmaava hän onkaan. Kujeellinen olikin hyvin huumorintajuinen tapaus, jolle kaikki oli leikkiä. Ori, joka ei ikinä aikuistunut vaan leikki varsaa 27- vuotiaanakin. Kujeellinen kilpaili vaihtelevalla menstyksellä 110cm korkuisten esteiden parissa. Kouluratsastus tälle hurjimukselle ei sopinut sitten yhtään, sillä sen keskittymiskyky ei siihen riittänyt. Kujeellinen jättikin jälkeensä hyvin huumorintajuisia varsoja. Ori nukkui ikiuneen ensilumen laskeutuessa maahan 30 vuoden ikäisenä.
eii. Vappumies oli kulorautias, 154cm korkuinen suomenhevosori, joka ei kilpaillut tavoitteellisesti, vaan harrastusmielessä. Vappumies pyöri viisi vuotiaaksi asti kasvattajansa nurkissa, jolloinka ori myytiin eräälle yksityistallille. Siellä omistajansa puskaratsasti tällä ja kävi välillä 100cm korkuisissa estekilpailuissa. Ori vietti leppoisaa elämää puskaratsuna, kunnes omistajansa päätti jättää orinsa geeniä maailmalle. Tällöin Vappumies oli 16- vuotias. Kun jälkeläisiä oli saatu yhdeksän kappaletta, laittoi omistaja sen kesälaitumille. Syksyn saapuessa omistajansa oli hakemassa oriaan takaisin kotitalliinsa, mutta Vappumies oli kadonnut mystisesti. Kuukausien etsinnän jälkeen saatiin hevonen takaisin omaan talliinsa ja varas vankilaan. Ori menehtyi kuitenkin kolme päivää löydön jälleen pahaan ähkyyn, ollessaan 22- vuotias. Vappumies oli kuitenkin viimeiseen asti hyvin lempeä ja säyseä tapaus, jota pystyi käsittelemään vento vieraatkin.
eie. Soman Usva oli 157cm korkuinen tummanpunarautias suomenhevostamma, joka kilpaili satunnaisesti koulun ja esteratsastuksen parissa. Tamma ylettyi kulussa Helppo C:hen ja esteillä 100cm asti. Soman Usva oli luonteeltaan melko vilkas ja sählä, jonka vuoksi ainakaan kilpaileminen ei kovin hyvin tämän kanssa onnistunut. Ratsastaessa tamma oli sählä, mutta osaava ja määrätietoinen ratsastaja sai tamman kulkemaan hienosti. Soman Usva eli koko 28- vuotisen elämäsä yksityistallilla, omistajansa ja aasin kanssa. Tamma ja aasi olivatkin erottamattomat ystävät. Soman Usva jätti kuollessaan jälkeensä monia hienoja jälkeläisiä.
ee. Vanama oli 156cm kokuinen musta suomenhevostamma, jonka kanssa ei kilpailtu mitenkään tavoitteellisesti. Vanama kanssa käytiin aina silloin tällöin estekilpailuissa 110cm tasolla, ja siitä huolimatta tamma menestyi hyvin. Tamma oli luonteeltaan lempeä ja hyvin säyseä tapaus. Vanamaan saattoi luottaa satavarmasti tiukan paikan tullen, olihan se myös hyvin helppo käsitellä että ratsastaa. Vanama sai neljä viisi hienoa jälkeläistä, nukkuessaan pois 29- vuotiaana. Tammaa jäivät kaipaamaat sen omistajat sekä pari hoitajatyttöä, jotka touhusivat sen kanssa kaikenlaista.
eei. Ukkos-Poika oli 160cm korkuinen kulonmusta suomenhevosori, jonka luonteessa oli kaksi puolta, kuin kolikossa. Joinain päivinä Ukkos-Poika saattoi olla hyvin orimainen, joka huuteli tammojen perään ja hätisteli muita oreja minkä kerkesi. Seuraavana päinä se saattoi olla kuitenkin hellyyen kipeä ori, joka saattoi seistä tunti tolkulla puunattavana ja lellittävänä, välittämättä mistää muusta. Ukkos-Poika kilpaili satunnaisesti esteiden parissa, menestyen joten kuten. Koulu ei tältä herralta onnistunut sitten yhtään, sillä orin keskittyminen ei sellaiselle riittänyt, ja kun tämä saattoi kompuroida muutekin jalkoihinsa. Ukkos-Poika jätti maailman ja kahdeksan varsaansa 31- vuoden ikäisenä.
eee. Usvan Taika oli 158cm korkuinen musta suomenhevostamma, joka kilpaili hyvin satunnaisesti niin 100cm korkuisten esteiden parissa kuin koulussa, ylettyen Helppo C- tasoon saakka. Tamma oli ratsastaessa reipas, mutta painoi hyvin usein kuolaimelle. Usvan Taika oli muutenkin hyvin työläs ratsastaa. Luonteeltaan tamma oli kuitenkin lempeä ja sosiaalinen. Se tuli jokaisen eläimen ja ihmisen kanssa hyvin toimeen, vaikka tamma viettikin koko elämänsä kotinurkillaan. Usvan Taika sairastui kerran ähkyyn, josta se kuitenkin selvisi. Toinen ähky tuli kuitenkin pahempana, jolloin tamma päätti lähteä paremmille laidun maille 27- vuotiaana, jättäen jälkeensä neljä jälkeläistä.
ii. Pataljoona oli väriltään musta, 158cm korkuinen suomenhevonen, joka kilpaili vaihtelevalla menestyksellä erinlaisissa kilpailuissa, koulu- ja esteratsastuksen parissa, ylettyen koulussa vaativa B- tasoon ja esteillä 110cm korkuisille esteille saakka. Pataljoona loisti enimmäkseen esteillä, sillä ori nautti hyppäämistä ennemmän kuin mistään muusta. Luonteeltaan Pataljoona oli huumorintajuinen ja viekas hevonen, joka tykkäsi tehdä kepposia omistajalleen. Sitä sai aina omistajansa repiä harmaita hiuksiaan päästään, kun Pataljoona oli tehnyt jotain kiellettyä. Eihän ori tietenkään tahallaan mitään päänvaivaa aiheuttanut, kai. Pataljoona sai paljon hienoja jälkeläisiä, joista osa kilpailee tavoitteellisesti ja osa taas vähemmän tavoittelisesti. ataljoona nukkui pois kauniina kesäpäivänä, 29 vuoden ikäisenä.
ie. Suvanto oli 155cm korkuinen vaaleanrautias suomenhevostamma, joka kilpaili aktiivisesti 110cm korkuisten esteiden parissa, kierrellen välillä myös koulukisoissa, Helpon A:n parissa. Suvanto menestyi esteillä hyvin, mutta koulu tuli selvästi kakkosena. Luonteeltaan Suvanto oli omaa rauhaa rakasvata, jolloin jokainen varmasti osasi olla varovainen, jos tamma ei halunnut ketään lähelleen. Suvanto osasi olla myös paljon lempeä suomalainen, joka kerjäsi omistajaltaan huomiota. Ratsastaessa Suvanto oli reipas, mutta melko jääräpäinen. Tammalle oli oltava selkeät ja jämäkät avut, muutoin se ei ratsastajaa kuunnellut. Suvanto pääsi kisaeläkkeelle 16- vuotiaana, jonka jälkeisinä vuosina tamma pyöräytti parit varsat maailmalle. Sen jälkeen Suvanto sai elää leppoisaa elämää, kunnes tamma oli lopetettava äkillisen kunnon romahduksen vuoksi. Olihan tamma silloin lähemmäs 31- vuotias.
iii. Naakan Petos oli 160cm korkuinen musta suomenhevosori, joka kilpaili vähemmän aktiivisesti 110cm korkuisten esteiden ja koulussa Helpon C:n parissa. Naakan Petos menestyi hyvin vaikka sillä kilpailtiin pelkästä harastuksen ilosta, eikä mitenkään tavoitteellisesti. Luonteeltaan Naakan Petos oli huumorintajuinen ja kaikkien kaveri - paitsi orien. Muita oreja tämä ei sietänyt, joka tuli ilmi orin ollessa 3- vuotias. Tällöin Naakan Petos myytiin pois eräälle yksityiselle tallille, jossa se sai viettää elämäänsä 16- vuotiaiseksi. Sen jälkeen Naakan Petos sai jälleen vaihtaa kotiaan, jolloin se päätyi ratsastuskoululle. Vuoden oleskelun jälkeen ori kuitenkin myytiin jälleen, sillä se ei tullut toimeen ratsastuskoululla. Lopulta se löysi tiensä yksityistallille, jossa se sai elä 32- vuotiaaksi. Sinä aikana Naakan Petos jätti jälkeensä monia hienoja jälkeläisiä.
iie. Kiirastuli oli 158cm korkuinen suomenhevostamma, joka oli väriltään rautias. Tamman päätä korosti pienoinen puolikuun muotoinen tähti. Kiirastuli eli harrastehevosen elämää ja tamman kanssa käytiin aina välillä este- ja koulukisoissa. Tamma ei ollut mitenkään erityisen lahjakas, mutta tamma menestyi hyvin esteillä 100cm korkuisilla esteillä ja koulussa helppo C:ssä. Kiirastuli oli luonteeltaan lempeä, uskollinen ja hyvin helppo käsitellä. Ratsastaessa tamma taas oli miellyttävä ja reipas. Kiirastuli myytiin kasvatuskoidistaan sen ollessa 11- vuotias. Tamma päätyi yksityistallille, jossa se sai elää lopulta 18- vuotiaaksi, jolloin tamma oli lopetettava pahan ähkyn vuoksi. Kiirastuli jätti jälkeensä pari hienoa jälkeläistään.
iei. Valon Poju oli kulomusta suomenhevosori, jolla oli säkää 156cm verran. Valon Poju kilpaili tavoitteellisesti kasvattajallaan 110cm korkuisten esteiden ja koulussa helpon A:n parissa, menestyen vaihtelevasti. Orin saavutettua 14 vuoden ikä, meni se siitoskäyttöön pariksi vuodeksi, jonka jälkeen sillä kilpailtiin vielä jonkun verran, kunnes Valon Pojun oli aika siirtyä eläkkeelle 16- vuotiaana. Tämän jälkeen ori eleli kasvatajallaan vielä kaksi vuotta, jnka jälkeen kasvattaja myi Valon Pojun yksityistallille. Siellä se eleli viimeiset vuotensa 24- vuotiaaksi asti, jolloin se oli lopetettava vanhuuden vaivojen vuoksi. Valon Poju oli koko ikänsä hyvin uskollinen ja lempeä ori, joka kunnoitti omistajaansa. Ratsastaessa se oli kovapäinen, mutta varman ratsastajan kanssa, joka antoi avut jämäkästi, mutta selkeästi, onnistuivat niin esteet kuin koulutkin. Valon Poju jätti jälkeensä monia hienoja jälkeläisiä..
iee. Tuhkimon Selma oli 155cm korkuinen tummanrautias suomenhevostamma, joka oli luonteeltaan hyvin lempeä ja seurallinen. Tamman päätä korosti kapea piirto. Tuhkimon Selma kilpaili omistajansa kanssa harrastusmielessä esteiden ja koulun parissa. Vaikka tamma ei usein pärjännyt kilpailuissa, ei se menoa haitannut. Tamma sai ensimmäisen varsansa ollessaan 6- vuotias. Sen jälkeen se sai vielä kolme muutakin jälkeläistä, jotka menestyivät sentään paremmin, kuin emänsä. Tuhkimon Selma eleli vanhuuden päivät laitumilla muiden vanhojen tammojen seurassa. Tamma vaipui ikiuneen 28- vuotiaana, vanhuuden vaivojen tehdessä loppua siitä.
e. Vanaman Tellu on rautias suomenhevostamma, joka on säältään 156cm korkuinen. Telluksi kutsuttu tamma kilpaili tavoitteellisesti niin esteiden kuin kouluatsastuksen parissa. Tellu menestyi hyvin 110cm korkuisten esteiden parissa, että Helppo A tasolla. Luonteeltaan se on lempeä ja sosiaalinen, mutta usein miten myös hyvin tammamainen tapaus. Ratsastaessa Tellu on reipas, mutta sielläkin tamma saattaa alkaa niskuroimaan, mutta jämäkän ja pitkäpinnaisen ratsastajan kanssa se pian nöyrtyy. Tellu on jättänyt jälkeensä hienoja jälkeläisiä, mutta nyt 23, vuoden ikäisenä, tamma viettää ansaittuja vanhuuden päiviään kotikulmillaan.
ei. Kujeellinen oli rautias, 155cm korkuinen suomenhevosori, joka oli aina tuli hännän allaan. Omistajallaan oli monesti huumori kaukana, kun ori laukkasi pitkin tallin pihoja, näyttäen kuinka hurmaava hän onkaan. Kujeellinen olikin hyvin huumorintajuinen tapaus, jolle kaikki oli leikkiä. Ori, joka ei ikinä aikuistunut vaan leikki varsaa 27- vuotiaanakin. Kujeellinen kilpaili vaihtelevalla menstyksellä 110cm korkuisten esteiden parissa. Kouluratsastus tälle hurjimukselle ei sopinut sitten yhtään, sillä sen keskittymiskyky ei siihen riittänyt. Kujeellinen jättikin jälkeensä hyvin huumorintajuisia varsoja. Ori nukkui ikiuneen ensilumen laskeutuessa maahan 30 vuoden ikäisenä.
eii. Vappumies oli kulorautias, 154cm korkuinen suomenhevosori, joka ei kilpaillut tavoitteellisesti, vaan harrastusmielessä. Vappumies pyöri viisi vuotiaaksi asti kasvattajansa nurkissa, jolloinka ori myytiin eräälle yksityistallille. Siellä omistajansa puskaratsasti tällä ja kävi välillä 100cm korkuisissa estekilpailuissa. Ori vietti leppoisaa elämää puskaratsuna, kunnes omistajansa päätti jättää orinsa geeniä maailmalle. Tällöin Vappumies oli 16- vuotias. Kun jälkeläisiä oli saatu yhdeksän kappaletta, laittoi omistaja sen kesälaitumille. Syksyn saapuessa omistajansa oli hakemassa oriaan takaisin kotitalliinsa, mutta Vappumies oli kadonnut mystisesti. Kuukausien etsinnän jälkeen saatiin hevonen takaisin omaan talliinsa ja varas vankilaan. Ori menehtyi kuitenkin kolme päivää löydön jälleen pahaan ähkyyn, ollessaan 22- vuotias. Vappumies oli kuitenkin viimeiseen asti hyvin lempeä ja säyseä tapaus, jota pystyi käsittelemään vento vieraatkin.
eie. Soman Usva oli 157cm korkuinen tummanpunarautias suomenhevostamma, joka kilpaili satunnaisesti koulun ja esteratsastuksen parissa. Tamma ylettyi kulussa Helppo C:hen ja esteillä 100cm asti. Soman Usva oli luonteeltaan melko vilkas ja sählä, jonka vuoksi ainakaan kilpaileminen ei kovin hyvin tämän kanssa onnistunut. Ratsastaessa tamma oli sählä, mutta osaava ja määrätietoinen ratsastaja sai tamman kulkemaan hienosti. Soman Usva eli koko 28- vuotisen elämäsä yksityistallilla, omistajansa ja aasin kanssa. Tamma ja aasi olivatkin erottamattomat ystävät. Soman Usva jätti kuollessaan jälkeensä monia hienoja jälkeläisiä.
ee. Vanama oli 156cm kokuinen musta suomenhevostamma, jonka kanssa ei kilpailtu mitenkään tavoitteellisesti. Vanama kanssa käytiin aina silloin tällöin estekilpailuissa 110cm tasolla, ja siitä huolimatta tamma menestyi hyvin. Tamma oli luonteeltaan lempeä ja hyvin säyseä tapaus. Vanamaan saattoi luottaa satavarmasti tiukan paikan tullen, olihan se myös hyvin helppo käsitellä että ratsastaa. Vanama sai neljä viisi hienoa jälkeläistä, nukkuessaan pois 29- vuotiaana. Tammaa jäivät kaipaamaat sen omistajat sekä pari hoitajatyttöä, jotka touhusivat sen kanssa kaikenlaista.
eei. Ukkos-Poika oli 160cm korkuinen kulonmusta suomenhevosori, jonka luonteessa oli kaksi puolta, kuin kolikossa. Joinain päivinä Ukkos-Poika saattoi olla hyvin orimainen, joka huuteli tammojen perään ja hätisteli muita oreja minkä kerkesi. Seuraavana päinä se saattoi olla kuitenkin hellyyen kipeä ori, joka saattoi seistä tunti tolkulla puunattavana ja lellittävänä, välittämättä mistää muusta. Ukkos-Poika kilpaili satunnaisesti esteiden parissa, menestyen joten kuten. Koulu ei tältä herralta onnistunut sitten yhtään, sillä orin keskittyminen ei sellaiselle riittänyt, ja kun tämä saattoi kompuroida muutekin jalkoihinsa. Ukkos-Poika jätti maailman ja kahdeksan varsaansa 31- vuoden ikäisenä.
eee. Usvan Taika oli 158cm korkuinen musta suomenhevostamma, joka kilpaili hyvin satunnaisesti niin 100cm korkuisten esteiden parissa kuin koulussa, ylettyen Helppo C- tasoon saakka. Tamma oli ratsastaessa reipas, mutta painoi hyvin usein kuolaimelle. Usvan Taika oli muutenkin hyvin työläs ratsastaa. Luonteeltaan tamma oli kuitenkin lempeä ja sosiaalinen. Se tuli jokaisen eläimen ja ihmisen kanssa hyvin toimeen, vaikka tamma viettikin koko elämänsä kotinurkillaan. Usvan Taika sairastui kerran ähkyyn, josta se kuitenkin selvisi. Toinen ähky tuli kuitenkin pahempana, jolloin tamma päätti lähteä paremmille laidun maille 27- vuotiaana, jättäen jälkeensä neljä jälkeläistä.
Jälkeläiset
- 0kpl: 0 oria, 0 tammaa
Päiväkirja & Valmennukset
Päiväkirja 19. huhtikuuta 2015, kirjoittanut omistaja
Olin taas pitkästä aikaa päättänyt kavuta jonkun Suokuajalaisen selkään, ja tällä kertaa se joku saikin olla Väinämö. Oripojan kanssa ei otettu mitään kovin vakavasti, että ihan rennosti mentiin. Väinökin oli ihmeen yhteistyöhalukkaalla ja lenteällä päällä, jonka vuoksi ratsastaminen tuntu jo liian helpolta. En kuitenkaan viitsinyt olla retuuttamassa heti oriparjaa, ja varsinkaan omia lihaksiani, joten pidin tuon rasastuskerran suht. rentona. Väinöä en voinut muuta kuin kehua - niin hyvin se meni koko tunnin ajan!
Päiväkirja 06. marraskuuta 2014, kirjoittanut omistaja
Väinö tepasteli malttamattomana tarhassaan, sillä se tiesi, että pian olisi iltaruuan aika. Päätinkin ottaa tuon kopukan seuraavaksi matkaani, sillä se olisi varmasti tullut läpi tarhasta, jos olisin vähäänkään lähtenyt eri suuntaan. Taluttaessa oria, sainkin luistella koko matkan tallia kohti, sillä Väinö ei olisi sitten yhtään halunnut hidastella, vaan päin vastoin. Yritä sinä sitten jääpeitteen päällä hidastaa vauhtia, orin koventaessa sitä askel askeleelta. Kun olin päässyt lopuksi talliin, saanut heitettyä Väinöltä toppaloimen pois ja päästettyä orin karsinaansa, sain huokaista hetkellisesti. Sitten olikin taas aika lähteä hakemaan uutta hevosta talliin kuljetettavaksi.
Estevalmennus 04. marraskuuta 2014, valmentanut Veera R.
Musta ori ja tämän omistaja saapuivat kentälle juuri, kun olin saannut heille esteradan rakennettua. Tervehdin ratsastajaa ja pitelin oria paikoillaan, kun ratsastaja nousi selkään. Pyysin ratsastajaa menemään alkuverkat itsenäisesti ja ihan rauhassa, mutta tekemään ravissa paljon voltteja, ympyröitä, kiemura uraa tai suunnanvaihtoja, jotta ori saataisiin kunnolla hereille, sillä olin suunnitellut radan niin, että siinä oli muutama tiukkakin kurvi. Ratsukko käveli aluksi kunnon alkukäynnit, ennenkuin siirtyi raviin. Huusin kentän reunalta vielä ratsatajalle, että ohjaa orin pitkällä sivulla olevalle suurehkolle ristikolle, sitten kun ori tuntuisi tarpeeksi vertyneeltä. Jonkin aikaa ratsukko ravaili, ennen kuin ratsastaja ilmoitti tulevansa esteelle. Väinö hyppäsi ristikon yli suurella ilmavaralla, mutta se meinasi tulla hieman liian lähelle estettä ja oli erittäin lähellä ettei puomit sen takia kolahdelleet. Muutaman verryyttely hypyn jälkeen neuvoin ratsastajalle miten rakentamani rata meni. Ensimmäisellä kierroksella Väinö yhä hakeutui liian lähelle esteitä, joten laitoinkin muutaman esteen eteen puomin näyttämään hyppypaikkaa. Väinö alkoikin sen jälkeen hieman paremmin hahmottamaan sopivaa ponnistuspaikkaa ja muutkin esteet näyttivät sujuvan paremmin. Muutamilla ekoilla kierroksilla esteillä oli korkeutta n. 70cm, mutta korotin ne nyt 90cm. Esteiden korkeuden noustessa Väinön hyppytyylinkin parani selkeästi! Se saattoi johtua toki myös siitä, että ori, sekä ratsastaja olivat nyt tarkkaavaisempina. Ratsukko tuli itsenäisesti vielä pientä ristikkoa muutamaan otteseen, ennen kuin jäin kentälle kasaamaan esteitä, ratsukon mennessä kävelemään loppukäynnit maastoon.
Estevalmennus 01. marraskuuta 2014, valmentanut lottis
Väinämö ja Víva olivat jo aloittamaisillaan alkuverryttelyä kun saavuin itse paikalle. Víva kertoi orin olevan melko energinen ja innokas esteillä ja että perusasioiden harjoittelu tekisi terää. Ratsukon verrytellessä huolellisesti, rakensin perus pystyestesarjan, joka päättyi okseriin. Laitoin esteet kuitenkin melko mataliksi, ainakin alkuun.
Ratsukko oli jo aikalailla lämmitellyt, kun pyysin heitä nostamaan laukan ja laukkaamaan ensin muutaman kierroksen pääty-ympyröitä tehden.
Sitten he tulivat esteille ensimmäisen kerran. Tie ensimmäiselle esteelle oli melko huono, sillä Väinö päätti itse hieman oikaista. Toisella kerralla ratsukko tuli jo paremmin ja toistimme sen muutaman kerran, ennen kuin nostin esteitä. Tästähän ori innostui ja tuli melkoisilla kaninloikilla esteet ja viimeinen oli sellainen, että Víva löysi itsensä maneesin pohjalta. Onneksi ei kuitenkaan vahinkoa sattunut ja uusinta onnistui jo paljon paremmin. Väinöllä oli silti melkoisesti innokkuutta mutta Víva sai hyvin orin hallintaansa alkuvaikeuksien jälkeen. Päätin kuitenkin haastaa vielä ratsukkoa ja muuttaa okserin trippeliksi. Víva osasi jo ennakoida orin innokkuuden ja hallinta säilyi. Víva oli myös hyvin mukana esteillä ja antoi hyvin joustoa ohjista. Siihen oli hyvä päättää valmennus tältä erää. Hienoa työskentelyä ratsukolta!
Päiväkirja 01. marraskuuta 2014, kirjoittanut omistaja
Talutin Väinön talliin, olinhan minä juuri tullut orin kanssa estevalmennuksesta. Valmennus meni mielestäni mukavasti, vaikka paremminkin olisi voinut mennä. Lohduttauduin kuitenkin sillä, että valmennus oli Väinön ensimmäinen, joten pystyimme kuitenkin treenaamaan ja korjaamaan viheitä, joita oli tullut. Riisuin Väinöltä varusteet ja harjasin orin reippain vedoin, jonka jälkeen heitin sen selkään loimen. Sen jälkeen herkku ja hevosen vieti ulos. Tarhaan päästyään Väinö väänsikin parit pukit, johon lähti mukaan pari muutakin hevosta. Vasta ilopukkien jälkeen, tyytyi Väinö syömään.
Päiväkirja 26. lokakuuta 2014, kirjoittanut omistaja
Väinö pyörähti maailmaan kaksi päivää sitten, kun päätin laittaa maailmalle uutta geenin alkua. Väinöstä tulikin hetkessä minun lemppari, vaikka alussa olinkin sitä mieltä, etten ota Suokujaan yhtään evm- sukuista suomenhevosta. Toisin kuitekin kävi. Väinö kotiutui uuteen kotiinsa hyvin, eikä ori ollut moksiskaan uusista karsina tovereista tai tarhakavereista. Uskonkin hyvin paljon Väinön kykyihin, vaikka se ei olekaan mistään huippusuvusta. Saa nähdä, mitä jatkossa tapahtuu.
Olin taas pitkästä aikaa päättänyt kavuta jonkun Suokuajalaisen selkään, ja tällä kertaa se joku saikin olla Väinämö. Oripojan kanssa ei otettu mitään kovin vakavasti, että ihan rennosti mentiin. Väinökin oli ihmeen yhteistyöhalukkaalla ja lenteällä päällä, jonka vuoksi ratsastaminen tuntu jo liian helpolta. En kuitenkaan viitsinyt olla retuuttamassa heti oriparjaa, ja varsinkaan omia lihaksiani, joten pidin tuon rasastuskerran suht. rentona. Väinöä en voinut muuta kuin kehua - niin hyvin se meni koko tunnin ajan!
Päiväkirja 06. marraskuuta 2014, kirjoittanut omistaja
Väinö tepasteli malttamattomana tarhassaan, sillä se tiesi, että pian olisi iltaruuan aika. Päätinkin ottaa tuon kopukan seuraavaksi matkaani, sillä se olisi varmasti tullut läpi tarhasta, jos olisin vähäänkään lähtenyt eri suuntaan. Taluttaessa oria, sainkin luistella koko matkan tallia kohti, sillä Väinö ei olisi sitten yhtään halunnut hidastella, vaan päin vastoin. Yritä sinä sitten jääpeitteen päällä hidastaa vauhtia, orin koventaessa sitä askel askeleelta. Kun olin päässyt lopuksi talliin, saanut heitettyä Väinöltä toppaloimen pois ja päästettyä orin karsinaansa, sain huokaista hetkellisesti. Sitten olikin taas aika lähteä hakemaan uutta hevosta talliin kuljetettavaksi.
Estevalmennus 04. marraskuuta 2014, valmentanut Veera R.
Musta ori ja tämän omistaja saapuivat kentälle juuri, kun olin saannut heille esteradan rakennettua. Tervehdin ratsastajaa ja pitelin oria paikoillaan, kun ratsastaja nousi selkään. Pyysin ratsastajaa menemään alkuverkat itsenäisesti ja ihan rauhassa, mutta tekemään ravissa paljon voltteja, ympyröitä, kiemura uraa tai suunnanvaihtoja, jotta ori saataisiin kunnolla hereille, sillä olin suunnitellut radan niin, että siinä oli muutama tiukkakin kurvi. Ratsukko käveli aluksi kunnon alkukäynnit, ennenkuin siirtyi raviin. Huusin kentän reunalta vielä ratsatajalle, että ohjaa orin pitkällä sivulla olevalle suurehkolle ristikolle, sitten kun ori tuntuisi tarpeeksi vertyneeltä. Jonkin aikaa ratsukko ravaili, ennen kuin ratsastaja ilmoitti tulevansa esteelle. Väinö hyppäsi ristikon yli suurella ilmavaralla, mutta se meinasi tulla hieman liian lähelle estettä ja oli erittäin lähellä ettei puomit sen takia kolahdelleet. Muutaman verryyttely hypyn jälkeen neuvoin ratsastajalle miten rakentamani rata meni. Ensimmäisellä kierroksella Väinö yhä hakeutui liian lähelle esteitä, joten laitoinkin muutaman esteen eteen puomin näyttämään hyppypaikkaa. Väinö alkoikin sen jälkeen hieman paremmin hahmottamaan sopivaa ponnistuspaikkaa ja muutkin esteet näyttivät sujuvan paremmin. Muutamilla ekoilla kierroksilla esteillä oli korkeutta n. 70cm, mutta korotin ne nyt 90cm. Esteiden korkeuden noustessa Väinön hyppytyylinkin parani selkeästi! Se saattoi johtua toki myös siitä, että ori, sekä ratsastaja olivat nyt tarkkaavaisempina. Ratsukko tuli itsenäisesti vielä pientä ristikkoa muutamaan otteseen, ennen kuin jäin kentälle kasaamaan esteitä, ratsukon mennessä kävelemään loppukäynnit maastoon.
Estevalmennus 01. marraskuuta 2014, valmentanut lottis
Väinämö ja Víva olivat jo aloittamaisillaan alkuverryttelyä kun saavuin itse paikalle. Víva kertoi orin olevan melko energinen ja innokas esteillä ja että perusasioiden harjoittelu tekisi terää. Ratsukon verrytellessä huolellisesti, rakensin perus pystyestesarjan, joka päättyi okseriin. Laitoin esteet kuitenkin melko mataliksi, ainakin alkuun.
Ratsukko oli jo aikalailla lämmitellyt, kun pyysin heitä nostamaan laukan ja laukkaamaan ensin muutaman kierroksen pääty-ympyröitä tehden.
Sitten he tulivat esteille ensimmäisen kerran. Tie ensimmäiselle esteelle oli melko huono, sillä Väinö päätti itse hieman oikaista. Toisella kerralla ratsukko tuli jo paremmin ja toistimme sen muutaman kerran, ennen kuin nostin esteitä. Tästähän ori innostui ja tuli melkoisilla kaninloikilla esteet ja viimeinen oli sellainen, että Víva löysi itsensä maneesin pohjalta. Onneksi ei kuitenkaan vahinkoa sattunut ja uusinta onnistui jo paljon paremmin. Väinöllä oli silti melkoisesti innokkuutta mutta Víva sai hyvin orin hallintaansa alkuvaikeuksien jälkeen. Päätin kuitenkin haastaa vielä ratsukkoa ja muuttaa okserin trippeliksi. Víva osasi jo ennakoida orin innokkuuden ja hallinta säilyi. Víva oli myös hyvin mukana esteillä ja antoi hyvin joustoa ohjista. Siihen oli hyvä päättää valmennus tältä erää. Hienoa työskentelyä ratsukolta!
Päiväkirja 01. marraskuuta 2014, kirjoittanut omistaja
Talutin Väinön talliin, olinhan minä juuri tullut orin kanssa estevalmennuksesta. Valmennus meni mielestäni mukavasti, vaikka paremminkin olisi voinut mennä. Lohduttauduin kuitenkin sillä, että valmennus oli Väinön ensimmäinen, joten pystyimme kuitenkin treenaamaan ja korjaamaan viheitä, joita oli tullut. Riisuin Väinöltä varusteet ja harjasin orin reippain vedoin, jonka jälkeen heitin sen selkään loimen. Sen jälkeen herkku ja hevosen vieti ulos. Tarhaan päästyään Väinö väänsikin parit pukit, johon lähti mukaan pari muutakin hevosta. Vasta ilopukkien jälkeen, tyytyi Väinö syömään.
Päiväkirja 26. lokakuuta 2014, kirjoittanut omistaja
Väinö pyörähti maailmaan kaksi päivää sitten, kun päätin laittaa maailmalle uutta geenin alkua. Väinöstä tulikin hetkessä minun lemppari, vaikka alussa olinkin sitä mieltä, etten ota Suokujaan yhtään evm- sukuista suomenhevosta. Toisin kuitekin kävi. Väinö kotiutui uuteen kotiinsa hyvin, eikä ori ollut moksiskaan uusista karsina tovereista tai tarhakavereista. Uskonkin hyvin paljon Väinön kykyihin, vaikka se ei olekaan mistään huippusuvusta. Saa nähdä, mitä jatkossa tapahtuu.
Kilpailumenestys
KRJ (sij. 46kpl)
16.11.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/30 19.11.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/30 19.11.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 4/30 19.11.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 4/30 22.11.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 2/30 03.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/40 09.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 6/40 06.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 6/40 10.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/40 12.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 4/40 12.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 4/40 14.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 1/40 14.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 6/40 15.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 2/40 15.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 1/30 16.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 2/30 18.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 4/30 19.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 5/30 21.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 1/30 22.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 1/30 23.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/30 23.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 5/50 24.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 1/30 24.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 5/30 24.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 1/50 25.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 4/30 26.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/30 26.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/30 26.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/30 27.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/30 28.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/30 30.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/30 05.02.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 1/30 06.02.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 1/30 06.02.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/30 02.05.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 4/30 02.05.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 1/30 03.05.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 5/30 03.05.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 4/30 06.05.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 2/30 07.05.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 1/30 10.05.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 1/30 12.05.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/30 13.05.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/30 15.05.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 4/30 16.05.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 2/30 17.05.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/30 |
ERJ (sij. 16kpl)
11.11.2014, kutsu, ERJ, 110cm, 1/50 12.11.2014, kutsu, ERJ, 110cm, 6/50 24.11.2014, kutsu, ERJ, 110cm, 3/40 27.11.2014, kutsu, ERJ, 110cm, 6/47 01.12.2014, kutsu, ERJ, 110cm, 1/30 03.12.2014, kutsu, ERJ, 110cm, 5/40 07.12.2014, kutsu, ERJ, 110cm, 6/40 08.12.2014, kutsu, ERJ , 110cm, 4/40 14.12.2014, kutsu, ERJ, 110cm, 2/30 11.12.2014, kutsu, ERJ, 110cm, 2/30 20.12.2014, kutsu, ERJ, 110cm, 1/30 23.12.2014, kutsu, ERJ, 110cm, 2/40 24.01.2015, kutsu, ERJ, 110cm, 4/50 25.01.2015, kutsu, ERJ, 110cm, 3/50 01.02.2015, kutsu, ERJ, 110cm, 1/30 14.05.2015 kutsu, ERJ, 110cm, 3/40 |
Copyright
Tekstit © Víva / Kuva © pippin
Tämä on virtuaalihevonen, eikä sivuilla olevat tiedot liity mitenkään kuvassa olevaan hevoseen!
Tämä on virtuaalihevonen, eikä sivuilla olevat tiedot liity mitenkään kuvassa olevaan hevoseen!